Leikkisä jokeltelija

Olemme olleet viime viikot Stigin kanssa vuoron perään flunssassa, mutta josko minunkin flunssani ensi viikolla hellittäisi otteensa. Suloinen naperomme kuitenkin kehittyy kovaa vauhtia. Nyt jokellellaan kovasti ja aamulla voi sängystä kuulua kova "puheensorina", kakofonia kovinkin erilaista ääntelyä. Hihkumista, piippaamista, kurinaa, selittämistä, äänteitä, kaikkea mitä pieni mies vaan keksiikin suustaan päästää. Valitettavasti vain jutuista ei vielä oikein saa selvää. Sebastianista on kuoriutunut erittäin iloinen hymypoika.

Kyllä vauvaa naurattaa

Hymyjä tulee aina vain useammin ja kaikenlaiset leikit ja lorut ovat hauskoja. Eilen keksin leikkinallen kanssa uuden leikin, jossa
"Nalle kulkee mahalla,
Sebastianin nahalla,
antaa ison halin
ja pienen suukon nenälle,
sitten saa sanoa
hei hei nallen perälle".
Sebastianin mielestä on hauska seurata mahalla kulkevaa nallea, joka halaa mahaa, koskettaa nenää ja kääntää sitten selkänsä. 

Matkustaminen on poikaa

 Viime viikonloppuna poikkesimme Tampereella mummulassa ja pieni mies matkusti taas mukavasti tuttuun tapaansa :)  Kerralla autossa voi istua tasan kaksi tuntia, sen jälkeen alkaa itku. Heti edellisen imetyksen jälkeen on siis nopeasti mentävä autolle ja ajettava yhtä kyytiä perille saakka. Tampereella ollessa viimein pakkaset hellittivät ja voitiin taas jatkaa vaunulenkkeilyä. Viime tiistaina poikettiin Sarilla tapaamassa Raisan Tico-siskoa ja Sarin Leevi-poikaa. Leevi, 20 kk, tuli heti ensimmäiseksi hellästi halaamaan pikku-Sebastiania.

Viikolla pieni mies keksi miten kädellä voi lyödä lelua ja saada sen liikkeeseen. Ensimmäistä kertaa kyytiä sai Liberon mehiläinen, jonka Stig oli fiksusti kiinnittänyt äitiysavustuslaatikon kylkeen. Rakas poikamme kun on saanut nukkua sohvalla lojuvan äidin vieressä olevassa laatikossa päivät pitkät, äitinsä ollessa flunssan kourissa ja useampana päivänä myös kuumeessa. Eilen poika sai pikkunallen suuhunsa otettuaan sen ensin omaan käteen. Unissakin täytyy käsillä huitomista harjoitella ja muutaman kerran lopputuloksena on ollut napakka lyönti omalle poskelle ja siitä seurannut alahuulen vapina ja kova itku. Että joku kehtaa tulla lyömään nukkuvaa lasta! Ei käy selittäminen, että ihan itse sen teit ;) Tänään viikko sitten Ikeasta hankitun lelukaaren alla Sebastian oppi heiluttamaan leluja ja vaikutti olevan erittäin tyytyväinen itseensä. 

Välillä väsy tulee pienelle ihan yllättäen ja napero nukahtaa vaikka mahalle. Toisinaan pieni ei meinaa malttaa nukahtaa ja loputuloksena voi tulla uni-itku. Onneksi Tiitiäisen satupuun "Aa aa lapsoseni, tuu tuu tuppuseni, nuku nuku nuppuseni, lennä unipilveen" saa silmän lurpsahtamaan, kun vauvelia samalla hieman keinuttaa sylissä.

Uni yllätti

Tänään saatiin ripustettua Sebastian Pitte-tädiltäni saama, Annikki-mummini tekemä taulu hoitopöydän yläpuolelle ja poikamme on ihastellut koiraa silmät suurina. Kaulakin on ihan karrella, kun taulua täytyy päästä tutkimaan.

Neuvolalääkärille laahauduttiin flunssasta huolimatta ja tässä torstain 3.3. kommentit: "Nöjd och glad pojke. Normal utveckling. Normal viktökning." Lisäksi paperissa oli jotain siansaksaa, josta en saa käsialan puolesta selvää "norm"aalia ja "+" kuitenkin, eli kaikki hyvin. Painoa oli kerääntynyt 6430 grammaa, pituutta 63,6 cm ja pipokin oli jo 42 cm.Pituus oli taas +1 ja +2 käyrien välissä ja paino hieman alle käyrän, mutta sopusuhtaiselta näytti sekä terveydenhoitajan että lääkärin mielestä, joten tälläkään kertaa painosta ei oltu huolissaan. Taitaa käyrällä olevat vauvat ovat aika pulskia.

Välillä katsotaan myös totisina maailman menoa