Ristiäiset

Pitkä hiljaisuus blogissa selittynee sillä, että eilen pidettiin Sebastianin ristiäiset. Ja niiden valmistelu vaati sekä aikaa että energiaa.

Kutsukortit askarreltiin itse

Valmistelut aloitettiin jo pari viikkoa aiemmin tekemällä kutsukortit ja lähettämällä ne, kunhan oli saatu päätettyä, että juhlat pidetään Tampereella mummun luona. Papiksi saimme Harjun seurakunnasta Jukka-Pekka Ruusukallion. 

Edellisellä viikolla keskityttiin tarjoilujen valmistamiseen. Mummu leipoi korvapuusteja, kuivakakkuja (jotka eivät koskaan päätyneet pöytään asti...) ja suklaakeksejä. Itse leivoin Sebastianin valvovan katseen alla Hyvät ässät-keksejä,  broileripiirakkaa, jauheliharullia sekä täytekakkuja kolmea plaatua: kermaista, suklaista ja porkkanaista. Ostoksilla käytiin hankkimassa servettejä, antiikkikynttilöitä, nauhoja koristeeksi ja lauantaina kukat niin kastepöytään kuin ruokapöydällekin. Äitini pesi ja silitti hänen ja Pitte-tätini vanhan kastemekon ja teki sen alle kauniin alusmekon. Hakunilan kirkkoherranvirastosta haettiin paperisota, kastekynttilä ja virsikirja käydessämme päiväkävelyllä Sebastianin kanssa. Kastemaljan oma mummuni eli Sebastianin isomummu hankki lahjaksi ja se onkin kaunis Riihimäen lasin kristallimalja. Kaikki alkoi siis olla pitkälti valmista juhlia ajatellen lauantai-iltana.

Pöytä odotti jo aamulla melko valmiina 

Itse kastetoimitus oli oikein kaunis ja kaksikielinen. Åke-setä ja vaimonsa Ann-Louise toimivat sylikummeina Stigin naurettua, ettei poika varmaan huomaa eroa hänen ja kaksoisveljen välillä ;) Myös Juha-eno ja Taru toimivat kummeina. Juhlakalu itse oli koko toimituksen ajan erittäin tyytyväisen oloinen ja viihdytti meitä lähellä olevia esittämällä kesken kasteen keksimänsä kielen napsuttelu-temppua. Edes varsinainen vedellä kastaminen ei poikaa hetkauttanut ja papinkin sylissä kelpasi köllötellä. Poikamme sai kasteessa nimen Sebastian Hemming, ja sukunimi on siis äidin mukaan Janka. Isän sukunimestä tuli siis toinen etunimi ;) Kiitos Isalle ajatuksesta hänen puhuttuaan Stigin kanssa koulussa perjantaina ajatuksesta antaa etunimenä käytetty sukunimi lapselle nimeksi. 

Neljä polvea: Sebastian, Tiina-äiti, Pentti-vaari ja Aune-isomummu

Sebastian jaksoi olla koko kastejuhlan ajan hyväntuulinen ja pirteä napero ja moni ihmetteli, että onko hän todella aina näin herttainen. Ja todellakin: olemme saaneet äärettömän mukatuvaisen ja kultaisen pojan. Sitä monesti ihmettelen, kuinka meillä on voinutkaan käydä näin hyvä onni lapsemme suhteen. Vaikka kaipa kaikki lapset ovat vanhempiensa mielestä täydellisiä, mutta onhan Sebastian sentään jotain aivan ihmeellistä... ainakin siis meidän vanhempien mielestä. Sebastian nautti juhlissa Juhan, Päivin, Piten ja Ann-Louisen sylissä istumisesta ja seurusteli ahkerasti vieraiden kanssa. Juha sai oikein leveän hyvnkin osakseen :) Ennen lähtöään pappi soitti kaunista huilumusiikkia. Saimme kuulla myös ihanan tunnuslaulun Belle ja Sebastian-sarjasta. Se sai melkein kyyneleen silmänurkkaan: "Lintu"-laulu


Sebastian sai aivan ihania lahjoja, joista riittänee iloa pitkäksi aikaa. Illalla käänsimme taas auton nokan kohti kotia ja Vantaata. Oli todella onnistuneet juhlat ja todella kiva tavata sukulaisia pitkästä aikaa :)