Savoyssa syömässä :)

Ilopilleri

Pikku-Sebastian on päässyt jo heti vauvana hieman hienompiin piireihin ja paikkoihin. Keskiviikkoiltana olimme koko perheen voimin syömässä hienosti Helsingissä ravintola Savoyssa opettajakollegoiden kanssa. Sebastian tapansa mukaan käyttäytyi taas kerrassaan loistavasti, tankkasi maitoa tarvittaessa, otti pienet päikkärit vaunuissa ja istui seurustellen sylissämme. Mian soittaessa kauniisti kitaralla ja laulaessa lapsi tuntui vajoavan suorastaan transsiin kuuntelemaan lumoutuneena. Oli taas erittäin mukava ilta, vaikka kotiin lähdettiinkin ensimmäisten joukossa kymmenen jälkeen. On kiva nähdä työkavereita äitiyslomallakin, niin ei ole suuri kynnys palata aikanaan töihin. Vaikka rehellisyyden nimissä viihtyisin erinomaisesti kotona pienen päivänsäteemme kanssa pitkäänkin. Toisaalta tarhailua Sebastianin osalle tulee vasta ensi keväänä kolme kuukautta ja sitten syksyllä 1,5-vuotiaana jatkuu tarhassa olo.

  Aamulla olikin kevään viimeinen muskarikerta ja niin toivotimme hyvää kesälomaa Essi-opelle ja muille ryhmäläisille. Sebastian on selvästi koko ajan innostuneempi ja innostuneempi muskarissa. Marakassista pidetään niin kovasti kiinni, että se täytyy melkein pakolla riistää sormista, sitä napero osaa jo hieman soittaa, mutta kivoin se tuntuu olevan tikkarina suussa ;) Rumpua raavitaan, siitä tulee kiva ääni. Laulujen tahdissa sylissä tanssiessa voi potkia ja ylös nostettaessa on kivaa. Aina välillä kuulen sellaisia ilon kiljahduksia, kun Sebastianilla on hauskaa! Kerta kaikkiaan suloinen tyyppi. 

   Olen ollut tukkoinen keskiviikosta asti, mutta onneksi pieni tissittelevä vauveli on edelleen terve. Onneksi tuo äidinmaito tuntuu olevan erinomaista elämän eliksiiriä. Eilen pieni hekotteli taas ääneen pitkän aikaa. Ei sitä voi itsekään olla huonolla tuulella, vaikka kuinka väsyttäisi ja olisi räkäinen olo.

Muutamana päivänä olen joutunut keskustelemaan Sebastianin kanssa pojan "hyväilyistä". Hän otti kunnon otteen kynsillä naamasta kiinni ja nappasi. Jouduin oikein kunnolla kiljaisemaan ja kieltämään sen sattuessa piinallisesti. Stig jo ehti ihmetellä mokomaa kiljaisua. Nyt kuitenkin otteet ovat heltyneet ja onkin ihanaa, kun pieni käsi silittää kasvojani. Nopeasti pienikin oppii, ettei kasvoja saa raapia. Leluihin toki saa tarrata kunnolla kiinni.