Ihanaa vauva-aikaa :)

Sitä sanotaan, että vauva-aika on niin raskasta ja tuntuu menevän monelta ihan sumussa. Näin varmasti onkin, jos unet jäävät vähiin. Omalta osaltani tuntuu, että tämä vuosi on ollut aivan ihanan auvoista ja leppoista aikaa. Saa vain nauttia rauhallisesta elosta pienen suloisen hymypojan kanssa. Saa nukkua pitkään, jos siltä tuntuu. Saa nauttia pienen hymyistä, lukea lastenkirjoja, runoja ja laulaa niin levyjen tahdissa kuin muutenkin. Nautin laulamisesta, mutta valitettavasti nuottikorvaa minulle ei ole suotu ja niinpä Sebastian lienee ainoa yleisö, joka nauttii laulustani. On niin ihana nähdä pojan koko kasvot valaiseva hymy, kun alan laulaa muskarista tuttua "Onko Sebastian-poika täällä? On Sebastian-poika täällä"-laulua.  Laulu on kuulemma ollut muskarien ohjelmistossa jo parikymmentä vuotta sitten.

    Kotoa lähteminen vaatii toki hieman suunnittelua ja aikatauluttamista, mutta ei se ole oikeastaan enää edes hankalaa. Maitoa voi jo hyvissä ajoin pumpata pulloon ja nyt pieni herra maistelee kiinteitäkin ruokia. Päiväunien aikaan ja aamuisin aikaisin noustessani ehdin istua tietokoneelle tekemään yhdistyshommia, iltaisin tuntuu olevan kevät-kesäaikaan melkein joka illalle ohjelmaa ja lisäksi käymme koko perheen voimin mukavalla rentouttavalla kävelyllä. Raisan kanssa ehtii treenailla päivisin joko kotipihassa, lähikentällä tai Ojangossa Sebastianin nukkuessa päiväunia. Sebastianin ollessa hereillä nautin hänen seurastaan, laitan ruokaa tai leivon pienen istuessa baby sitterissä kuunnellen, kun luen reseptiä, kerron mitä pilkon ja laitan tai annan hänen nuuhkaista mausteita tai ottaa vihanneksi käteen ihmeteltäväksi. Jos paprikan tai kurkunpala menee hieman suuhun, niin ollos hyvä!Uusia makujakin on taas ihmetelty: perunaporkkasosetta, porkkanaa, mansikkaa, appelsiinikiisseliä ja appelsiinin palaa. Edelleen olen sillä linjalla, että Sebastian saa maistella ruokaa, jota itsekin syömme. Tosin eilen keittäessäni perunoita ja porkkanoita tein porkkanasosetta myös pakkaseen tulevaisuutta ajatellen.

Nyt pieni päivänsäteemme on entistä selvemmin alkanut jokellella tavuja: vava, mama, papa, baba. Eilen hän viihdytti meitä pitkän aikaa jokellellen vaunuissa. Nauru on jotain niin ihanaa, kertakaikkiaan tarttuvaa hekotusta, josta ei meinaa saada koskaan tarpeekseen. Pientä kutittaessa naurusta ei meinaa tulla loppua. Toisaalta sanonta "itku pitkästä ilosta" tuntuu pitävän paikkansa ja mahdottoman hauskanpidon keskellä saattaa tulla itku ihan yhtä nopeasti, jos tuleekin kova röhtäys, jolle mamma kehtaa nauraa. Ja nauraa vielä ihan päin pläsiä! 

Itkiessä suuret krotiilin kyyneleet valuvat, mutta itku onneksi loppuu yleensä ihan yhtä äkkiä kuin on alkanutkin. Tosin en meinaa itse pysyä totisena, kun toinen näyttää niin hassulta ja itkun syy on yleensä aika mitätön. Muistan kyllä edelleen, miten harmitti, kun kaatuessani äiti ei hyssytellyt, vaan nauroi. Mahdoin olla hassunkurisen näköinen, eikä minua kyllä sattunutkaan. Nyt olen ihan samanlainen itse, mahtaa Sebastiania harmittaa, kun äiti ei ota toista ihan tosissaan! Väsyneenä saattaa pienestä kuulua sellaista unikitinää, ennen kuin uni todenteolla voittaa. 

Söpöliini vaunuissa

 Vaunuissa ollessa vauveli selvästi haluaa seurata maailman menoa aiempaa enenmmän: katsella puita, ihmisiä ja tietä eteenpäin. Pian saadaankin siirtyä rattaisiin, joista näkee paremmin. Nyt kun voi omasta vaunun kopasta tuijotella vain puita ja kenties jotain ohikulkevaa ihmistä. Matkarattaista onkin jo paremmat näkymät. Kevyet matkarattaat onkin otettu käyttöön, koska ne on helppo pakata mukaan autoon, vaikkei niiden kanssa lenkille viitsi lähteä. Olkoonkin ihan hyvät matkarattaat, niin eivät ne vedä vertoja varsinaisille vaunuille :) 

Kylvyssä voi pitää tukea reunasta

Varpaat on niin IN

Lisää varvasjumppaa kylvyn jälkeen

 Eilen havahduin huomaamaan, kuinka iso pienestä vastasyntyneestä onkaan kasvanut. Pitkällä pojalla on pituutta jo varmasti vähintään 70 cm ja sen kyllä huomaa. Eikä käsiteltäessäkään tarvitse enää varoa samalla tavoin kuin vastasyntyneen kanssa: pää pysyy pystyssä ja poika tuntuu tukevalta käsissä ja sylissä. 

Pikku apulainen

Stig on tehnyt niska limassa töitä viimeisen kuukauden saadakseen oppilaille arvosanat, auttaessaan diplomitöiden kanssa ja tehdessään koulun turvallisuusohjeistusta osittain myös rehtorikoulun lopputyönä. Huomenna hän menee toistamiseen radiostudioon puhumaan lapsen saamisesta ja lapsettomuudesta radio Vegaan. Ensi viikolla alkaa Stigin loma :) 

Täytyy keskittyä vihon arvosteluun