Pikku-Sebastianin elämässä on tapahtunut paljon viime aikoina. niin paljon ettei äiti ole ehtinyt kaikkea edes blogiin kirjata. Olemme käyneet kissojen yössä ihastelemassa tiikereitä ja leopardeja, seuraamassa nelosen ilotulitusta ja Tarun synttäreitä juhlistamassa ravintolassa.
Sebastian ei vielä(kään) ryömi, mutta taputtaa, kättelee ja osaa intiaanihuudon. Keskustelee, hymyilee ja viihdyttää myös ventovieraita kanssamatkustajia metrossa sille päälle sattuessaan. Nauraa räkättää iloisena pitkiäkin aikoja. Keksi purra tissiä, mutta oppi viimein ettei sitä saa tehdä. Syö monenlaista sapuskaa, myös sormiruokaa. On kasvattanut kolmannen hampaan ja neljäskin on puhkeamassa. Nukkuu hyvin, vaikka heräileekin muutaman kerran yössä. Herää aamulla taputtamaan käsiään onnellisena. Paitsi tänä aamuna, kun pääsin kirjoittamaan, niin nyt kuuluu itkustamista eli lyhyeen loppui tämänkin kirjoituksen lento. Palataan siis astialle paremmalla ajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti