Tällä viikolla oli puolestaan vuorossa äitini 60-vuotispäivät ja niin matkasimme Tampereelle Sebastianin kanssa juhlimaan. Sebastian ihastui ikihyviksi Eilan rannekoruihin, joista toinen oli peräti itse tehty sillä kuuluisalla "hopeapöydällä". Sebastian sai osallistua myös fasaani-illlalliselle fasaania ja perunamuusia nautiskellen. Ja kyllä ne tekivätkin taas kauppansa.
Muutama viikko sitten marraskuun alkupuolella osallistuimme BoSS Baleninn Sebastianin kanssa. Pikkuherra oli oma iloinen itsensä, seurusteli ihmisten kanssa, hymyili ja kujerteli sekä näytteli hienoja taitojaan. Kova melu ei haitannut, ekä naurunremakat pelästyttäneet, vaan poika katseli tyytyväisenä ja nukkui vaunuissa jopa pienet päikkärit. Nanin sylissä oli hauska leperrellä, kun vanhemmat hakivat ruokaa ja snapsilauluihin oli mukava mennä mukaan. Kertaalleen Sebastian sai sanottua omat kommentinsa mukaan Peppen aloittaessa laulua. Ja kyllä ihmisiä nauratti.
Muskarissa käydään edelleen viikoittainn Essiä ja muita vauveleita tapaamassa. Viime aikoina ollaan lauleskeltu hiirilauluja ja Sebastian osaa jo itse soittaa hienosti marakassia ja rumpua, vaikka onkin usein uninen, kun aamulla normaalisti nukutaan musisoinnin sijaan...
Sebastian opettelee selkeästi keskustelemaan ja nykyisin jokelteluun kuuluu olennaisesti myös tätä, äiti, täh täh ja dada aiempien mamman, papan (pappa, pa-pa) ja vauvan (vau-va, va-va, vavva) lisäksi. Yhä edelleen väsyneenä kutsutaan selkeästi mammaa ja pappaa, pirteänä on hauska tätätellä.
Vauhti on kova ryömiessä ja pieni mies ehtii ja pääsee joka paikkaan. Varpailla annetaan vauhtia ja hiljalleen peppu alkaa nousta ja välillä poika keinuttelee konttausasennossa. Ylöspäin hän ei kuitenkaan vielä pyri, vaikka seisookin hienosti tuettuna tai pöytää vasten.Poika myös istuu hienosti, vaikkei vielä osaakaan itse nousta istumaan.
Meille tuli muutama viikko sitten uusi (käytetty) tiskikone ja Sebastian innostui oikein remonttireiskaksi ja ihastui ikihyviksi työkaluihin. Pieni papan ja vaarin apulainen...
Ruoka maistuu edelleen hyvin eikä uusia makuja juuri vierasteta. Nokkamukista napero juo hienosti ihan itse niin vettä kuin piimääkin ja autettuna osataan juoda myös tavallisesta mukista. Toisinaan poika harjoittelee ruokaillessa jo lusikan käyttöä, vaikka sormiruokailu onkin hirmuisen hauskaa. Muutaman kerran Sebastian on ihan itse sormiruokaillut Ikeassa lasten pasta-aterian parissakin.
Autossa poika nukkuu ihanasti ja usein herätessään jää jokeltelemaan tyytyväisenä. Istun edelleen etupenkillä Sebastianin matkustaessa tavaroiden kanssa takapenkillä. Tampereellekin päästään matkaamaan ongelmitta kahdestaan, etenkin kun ajoittaa matkat aamu-unen tai päikkärin aikaan.
Hampaiden tulemisen ja uusien taitojen nopean oppimisen johdosta yöunet ovat olleet katkonaisia ja niin meillä herätäänkin useasti yön aikana. Rytmi tuntuu olevan seuraavanlainen: nukkumaan klo 23-24, herätys n. 3.30, klo 6-7, klo 9 ja sitten herätään todenteolla kello 11-12 maissa. Yritämme päästä eroon ainakin ensimmäisestä yösyötöstä joululomalla, jotta jaksaisin tammikussa töissä hieman paremmin. Nyt saan onneksi vielä nukkua Sebastianin kanssa yhdeksään saakka, mikäli nukuttaa ja päiväunetkin joudun usein ottamaan pojan kanssa yhdessä.
Sitten vielä muutama videopätkä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti