Eilen käytiin neuvolassa Sebastianin kanssa ja hän oli tuttuun tapaan oma tyytyväinen itsensä. Vain pituuden mittaaminen sai lyhyen itkun aikaiseksi. Automatkailukin sujui jo rutiinilla, edelleen yhtä helposti kuin ennenkin. Ei ihme, että pienimmät vaatteet alkavat käydä pieniksi, kun poika kasvaa nopeasti. Pituutta oli jo 55,5 cm ja painoa 4440 g, päänympärys oli 38 cm. Syntyessä vastaavat mitat olivat siis 51 cm, 3512 g ja 35 cm. Pituus huiteli +1 käyrällä, paino hieman keskiarvon alapuolella. Pitkä ja hoikka poika siis kyseessä. Näin neuvolan täti Eva kirjoitti pienestä ihmeestämme: "Växer fint på bröstmjölk. Huden, munnen, ögonen fina. Baby reflexer +. Nöjd, fin pojke." Mitäs tähän lisäämään. Tyytyväinen mikä tyytyväinen :)
Naurettiin tuossa viikonloppuna Stigin ja kylässä olleen Tarun kanssa, että jos koirissa on paukkuvarmoja, niin samalla tavalla tuntuu olevan vauvoissakin. Pikku-Sebastian kun ei tunnun säikähtävän mistään äänistä: koirat saavat haukkua, isä kolata lunta katolla (kuulostaa ihan siltä kuin katto tippuisi niskaan), pesukone jylistä, imuri hurista ja TV huutaa, vauveli vaan katselee tyytyväisenä sen kummemmin mistään hätkähtämättä. Äidiltäni saamaamme lastenlaulu CD:täkin on tullut kuunneltua ja ihana kuulla oman lapsuuden kipaleita: Pientä ankanpoikasta, Täti Moonikaa, Jänöjussin mäenlaskua, Eemeliä ja Peppi Pitkätossua. Sebastianin kanssa olen lueskellut myös tuttuja riimejä, jotka ovat aina yhtä hauskoja. Sääli vaan, että unohdin Tiitiäisen satupuun Tampereelle, täytynee muistaa ottaa se mukaan ensi viikon alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti