Hassuttelua hoitopöydällä

Lapsena olleessamme isä käytti Api-nimistä apina-käsinukkea, jonka tahdon mukaan me lapset menimme kiltisti nukkumaan, laitoimme lelut paikoilleen ja rauhoituimme kuuntelemaan. Apin sana oli siis laki. Ikeassa käydessämme muutama viikko sitten näin hauskan hirvi-käsinuken ja koska se oli varsin edullinen lähti se mukaamme kotia kohti. Nyt Hirvestä on tullut hoitopöydän paras hauskuutus-lelu ja Sebastian tykkää kuin hullu puurosta. Muutenkin nakupellenä olo hoitopöydällä on niin hauskaa, että välillä tulee itku vaatteita ja vaippaa laitettaessa.

Stig viritteli hirven kirjahyllyyn, jossa sitä voi katsella hoitopöydällä loikoillessa

Tässä hieman videopätkää hoitopöydällä hassuttelusta:

Välillä ollaan vaan söpösti hoitopöydällä:

pitkä poika jo

 Tälläkin viikolla ollaan käyty lauleskelemassa vauvamuskarissa. Myöhästyimme aamun bussista ja pääsimme perille viime tingassa, jotsta johtuen Sebastianilla oli kauhea nälkä ja käsi oli suussa melkein koko muskarin ajan. Jos yritin tarjota rintamaitoa niin alkoi sydäntäsärkevä huuto: pikkumies halusi tanssia ja leikkiä eikä syödä kesken muskarin! Tyhmä äiti kun ei mokomaa heti tajunnut. 

Eilen käytiin Lohjalla koiranäyttelyssä Stigin ja Sebastianin kanssa ja perjantaina meillä oli Nupun pentuna trimmattavana. Sebastian suhtautuu walesilaisten hellyydenosoituksiin (nuuskimiseen ja pieneen posken lipaisuun) itselleen tyypillisen rauhallisesti ja filosofisesti.