 |
| Pipo päässä pakkasella - vai mites se minkään?! |
Sebastian tuntuu kasvavan päivä päivältä. Ensi viikolla lääkärineuvolassa saadaankin kuulla taas herran todelliset mitat. Poika nauraa hekottaa parhaimmillaan pitkiä aikoja oikein kunnolla - enää ei tarvitse arvailla onko se ääneen nauramista! Kädet menevät suuhun entistä enemmän, samoin kuin kaikki kädessä oleva. Lentokoneleikki papan kanssa ja hyppyleikit mamman kanssa ovat hauskoja eikä sitä itsekään voi olla nauramatta. Rytmi on muodostunut jo varsin säännölliseksi: herätys noin kello 8-9, pari tuntia hereillä kirjoja lukien ja muuten vaan seurustellen ja yhdentoista maissa päikkäreille. Usein tässä välissä lähdetään joko Katin tai Raisan kanssa ulos, jolloin Sebastian nukkuu vaunuissa ja jatkaa uniaan pihassa heräten 13-14 maissa. Sitten lauletaan ja leikitään yleensä lastenlaulu-CD:n tahdissa, leivotaan ja touhuillaan muuten kotona, kunnes isäpappa tulee kotiin ja silloin on toisten päikkäreiden aika, tällä kertaa vain tunnin verran noin kello 16-17 maissa. Illalla vietetään aikaa koko perheen kanssa ja seitsemän maissa käydään vielä kaikki viisi vaunulenkillä, jolloin vauveli saa vielä torkkua runsaan puolen tunnin unet, kun osan aikaa ulkoilusta herra useimmiten kuikuilee, puhelee ja katselee vaunuissa. Tänään saimme kuulla kovasti "uuu-uuu-uu"-selityksiä. Illalla menemme Sebastianin kanssa sänkyyn kymmeneltä ja uni tulee yleensä puoli yhdentoista maissa.
 |
| Leikitään lentokonetta ja kyllä naurattaa |
Jos poika ei meinaa malttaa mennä päiväunille, huomaa yllättäen kahden tunnin kuluneen nopeasti, kun pieni alahuuli alkaa väpättää...
Viikolla Sebastian viettää pari iltaa isänsä kanssa minun lähtiessäni agilitytreeneihin. Viikonloppuisin onkin paljon aktiviteettia. Toissa viikonloppuna käytiin Tampereella tapaamassa mummua, Riikka-tätiä ja Juha-enoa, joka myöskin kummisetänä tunnetaan. Sebastian tuntuu olevan tyytyväinen saadessaan monta viihdyttäjää. Viime viikonloppuna käytiin koiranäyttelyissä ja lapsi-messuilla, ja pieni herttainen naperomme oli taas uskomattoman helppo ja hyväntuulinen. Sitä monesti tulee miettineeksi, että onko tämä vaan unta, kun elämä tuntuu niin onnelliselta ja ihanalta... Että voiko sitä moista onnea osua pienen ihmisen kohdalle. Aamuisin kaikkein hauskinta on jäädä sänkyyn loikomaan nauravan vauvan viereen ja hauskuuttaa häntä. Puolikin tuntia saattaa kulua vain yhdessäolosta nauttiessa. Olen todellakin nauttinut näistä poikamme ensimmäisistä kuukausista täysin siemauksin.
 |
| pelleilyä kummisedän kanssa |
 |
| mummun sylissä tyytyväisenä |
Tässä vielä viedopätkä lentokone-leikistä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti